Tänä aaamuna peilistä näkyviä kasvoja voisi verrata perunapeltoon. Sormet ovat turvoksissa niin, että sormukset kiristää. Kroppa on turvonnut ja väsyttää. Lisäksi närästää. Olo on kuin pahemman luokan krapulassa. Fyysisen olon lisäksi on henkinen morkkis. Liian usein nykyään käy näin. Joka kerta lupaan ettei enää ylilyöntejä ja sitten taas. Pakko myöntää, että olen riippuvainen. Enkä puhu nyt alkoholista vaan sokerista. Päätän, että sokeri saa jäädä.
Luin sokerista vieroittumisesta ja ymmärsin, että seuraavat kaksi viikkoa voi olla tuskaa. Sen jälkeen helpottaa. Tsemppaan ja motivoin itseäni ajattelemaan, että pystyn tähän. Joku sokeripalan näköinen pieni hahmo mielessäni naureskelee, että niin varmaan. No, oon valmis matsiin!
Aiemmin olen kirjoitellut toista blogia, jonka perustin kun pudottelin raskauskilojani. Onnistuin pudottamaan blogin aikana loput raskaudesta jääneet kiloni. Loppua kohti huomasin ettei motivaatiota tähän blogiin enää riittänyt. Elämäntilanteeni on vuodessa muuttunut. En pudottele enää raskauskiloja vaan laihdutan normaalipainon (okei, nyt ylärajalla) sisällä. Terveellinen ravinto, liikunta ja mielen hyvinvointi on tavoitteeni.
Tervetuloa matkaan mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti