torstai 28. marraskuuta 2013
Mantelia mukissa
En juo itse maitoa lainkaan. En tiedä miksi, en vaan ole koskaan juonut. En muista pienenäkään juoneeni. Syön toki maitotuotteita ja aika reilustikin eli jogurttia, viiliä, rahkaa ja juustoja. Maito menee mukissa hyvin kaakaona, no onhan suklaata! Aiemmin kuskasin mukanani välipalana Alpron soijakaakaojuomia mukavan kokoisissa tetroissa. Uusin löytöni kaupasta on näiden vierestä hyvänmakuinen Alpron mantelimaito. Tätä saa makeuttamattomakin eli kandee testaa. 200 ml (noin lasillinen) sisältää 26 kcal. Eipä sillä sinänsä väliä kun en kaloreita laske.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Viikon treenejä
Tällä viikolla on treenailtu aikalailla niinkuin joka viikko. Täällä kerroin, että pyrin treenailemaan nyt 6 tuntia viikossa. En laske tähän hyötyliikuntaa ja siksi tavoite jää usein minulta saavuttamatta. Kovin hankalaa sen saavuttaminen ei olisi, mutta moni tunti on kuitenkin suunniteltava ja siksi helposti jää vajaaksi. Se tietysti harmittaa ja joka viikko koitan tsempata enemmän. Kotona olen innostunut taas treenailemaan mikä helpottaa kerryttämään liikuntasaldoa. Salille en tällä viikolla ole ehtinyt / mennyt kertaakaan ja olenkin pohtinut onko minulle järkevää maksaa kuukausijäsenyyttä kun pääosin treenailut on muualla. No haudutellaan.
Voisin erikseen kirjoitella suosikkilajeistani, mutta tähän ihan lyhyesti niistä. Ehdottomia ryhmäliikuntatunteja ovat Les Millsin tunnit! Melkein kaikki menee, mutta totaalisen rakastunut olen Combatiin, Jamiin, Attackiin sekä Balanceen. Harmikseni nykyisellä salillani ei mene Les Millsin tunteja, buu! Rullaan niitä siis mahdollisuuksien mukaan kotona. Ryhmäliikuntatunneista myös tanssitunnit ovat mieleeni. Spinningiin ja Bodypumpiin olin pitkään aiemmin koukussa ja siksi olen saanut varmaan yliannostuksen niistä. Les Millsin tunteina kumpikin menisi varsinkin spinning (RPM), mutta omalla salillani kumpikin tunti tuntuu puuduttavalta.
Kävelylenkit on helppo toteuttaa ja niitä tykkäänkin tehdä varsinkin jos jonkun ystävän saa seuraksi (valitettavasti tämä onnistuu harvoin). Juoksemisesta taisin innostua viime keväänä. Sain juoksukuntoni ihan hyvään jamaan ja 45 min. lenkit sujui juosten hyvin. En siis treenaa maratooniin hah. Tosin on puolikas käynyt mielessäni, mutta ensin pitäisi juoksukärpäsen puraista pahemmin. Nyt huomaan juoksukuntoni taas rapisseen mikä johtuu varmaan siitä ettei juoksu ole ollut viikko-ohjelmassani viime aikoina säännöllisesti. Sitä se varmasti vaatisi ja siksi motivaatiokin siihen on hieman mennyt.
Raskauskilojani pudottaessani hurahdin kahvakuulaan. Siitä tykkään edelleen, mutta kaipaan haastetta painossa enemmän. Nyt kevyt kuula kerää pölyä huoneen nurkassa. Tykkäisin käydä salilla kahvakuulatunneillakin, mutta niille pääsy on suosion takia hankalaa. Mikään ei ole muuten ärsyttävämpää kun se, että pitäisi tietää 24 tuntia ennen jos meinaa jollekin tunnille osallistua. Ehkä joku tietää? Minä en. Turhaankaan ei viitsi varata tuntia jos ei sitten pääsekään. Kahdesta oharista menee varausoikeudet. Minä sydän ketjusalit.
Salitreenaamiseen olen rakastunut aiemmin täysin. Viime aikoina sen osuus on ollut pieni osin sen vuoksi, että koen etten saa siellä sykkeitä tarpeeksi ylös. Ehkä pieni konsultointi personal trainerin kanssa auttaisi. Saman ohjelman rullaaminenkin ei hyödytä mitään ja oma mielikuvitus salilla on pieni. Apua. Tulikin sitten hieman pidempi selostus. No tässä kuitenkin tän viikon treenit:
Maanantai: -
Näillä teen lenkit. |
Voisin erikseen kirjoitella suosikkilajeistani, mutta tähän ihan lyhyesti niistä. Ehdottomia ryhmäliikuntatunteja ovat Les Millsin tunnit! Melkein kaikki menee, mutta totaalisen rakastunut olen Combatiin, Jamiin, Attackiin sekä Balanceen. Harmikseni nykyisellä salillani ei mene Les Millsin tunteja, buu! Rullaan niitä siis mahdollisuuksien mukaan kotona. Ryhmäliikuntatunneista myös tanssitunnit ovat mieleeni. Spinningiin ja Bodypumpiin olin pitkään aiemmin koukussa ja siksi olen saanut varmaan yliannostuksen niistä. Les Millsin tunteina kumpikin menisi varsinkin spinning (RPM), mutta omalla salillani kumpikin tunti tuntuu puuduttavalta.
Kävelylenkit on helppo toteuttaa ja niitä tykkäänkin tehdä varsinkin jos jonkun ystävän saa seuraksi (valitettavasti tämä onnistuu harvoin). Juoksemisesta taisin innostua viime keväänä. Sain juoksukuntoni ihan hyvään jamaan ja 45 min. lenkit sujui juosten hyvin. En siis treenaa maratooniin hah. Tosin on puolikas käynyt mielessäni, mutta ensin pitäisi juoksukärpäsen puraista pahemmin. Nyt huomaan juoksukuntoni taas rapisseen mikä johtuu varmaan siitä ettei juoksu ole ollut viikko-ohjelmassani viime aikoina säännöllisesti. Sitä se varmasti vaatisi ja siksi motivaatiokin siihen on hieman mennyt.
Raskauskilojani pudottaessani hurahdin kahvakuulaan. Siitä tykkään edelleen, mutta kaipaan haastetta painossa enemmän. Nyt kevyt kuula kerää pölyä huoneen nurkassa. Tykkäisin käydä salilla kahvakuulatunneillakin, mutta niille pääsy on suosion takia hankalaa. Mikään ei ole muuten ärsyttävämpää kun se, että pitäisi tietää 24 tuntia ennen jos meinaa jollekin tunnille osallistua. Ehkä joku tietää? Minä en. Turhaankaan ei viitsi varata tuntia jos ei sitten pääsekään. Kahdesta oharista menee varausoikeudet. Minä sydän ketjusalit.
Salitreenaamiseen olen rakastunut aiemmin täysin. Viime aikoina sen osuus on ollut pieni osin sen vuoksi, että koen etten saa siellä sykkeitä tarpeeksi ylös. Ehkä pieni konsultointi personal trainerin kanssa auttaisi. Saman ohjelman rullaaminenkin ei hyödytä mitään ja oma mielikuvitus salilla on pieni. Apua. Tulikin sitten hieman pidempi selostus. No tässä kuitenkin tän viikon treenit:
Maanantai: -
Tiistai: -
Keskiviikko: -
Torstai: Body combat 1 h
Perjantai: kävelylenkki 1 h
Lauantai: Body combat 1 h
Sunnuntai: kävely-juoksu lenkki 1 h
Yhteensä liikuntaa siis tällä viikolla 4 h. Alle tavoitteen 2 h. Maanantai meni matkustaessa, joten kotona viikko on oltu vajaa. Olisin voinut lähteä liikkeelle silti jo tiistaina. Ensi viikolla hirvee tsemppi siis taas päälle!
torstai 21. marraskuuta 2013
Minäkö tunnesyöjä?
Olen perinteinen esimerkki ihmisestä, joka tunnesyö. Syön iloon, suruun, tylsyyteen ja oikeastaan mihin tahansa tunteeseen. Pahimmat hetket on taitanut olla niissä elämän pienissä mutkissa, joita suoristan helposti esimerkiksi 1,5 litran pullolla Cola Zeroa ja pussillisella korvapuusteja. Toisaalta se on vasta alkua. Iltapalaksi menee vielä karkkipussi. Kaikkien ruokien lisäksi siis. Kyllä, luit oikein. En ole ikinä tahtonut laskea, mutta pystyn varmasti helposti syömään saman päivän aikana noin 6000 kcal. Kun yksi herkku on syöty niin toista jo mietitään. Kun on annettu etusormi niin annetaan koko käsi. Tiedostan hetkellä ettei tässä ole mitään järkeä, mutta annan mennä. Lohdutan (tai turrutan) itseäni herkuilla.
Luonnollisesti tällaisen ahmimiskohtauksen jälkeen olo on hirveä. Siitä kirjoitin jo blogini alkumetreillä. Fyysinen olo on pientä siihen verrattuna mitä kamppailua pään sisällä käydään. Itsesyytöksiä ja huonoa mieltä. Tekisi mieli vajota maan pinnan alle ja päivä on osin jo valmiiksi pilalla. Nämä tunteet vaan pahentavat oloa ja voi johtaa helposti uuteen ahmimiseen. Silloin syön kaiken minkä löydän eikä miehen tai lapsenkaan herkutkaan ole turvassa. Voi viedä monta päivää kun kierre katkeaa. Jos kierteitä syntyy usein syntyy myös ilmiö painon jojoilu.
Aloitan aina alusta "alusta". Olen luonteeltani perfektionisti ja laitan päässäni kaikki suunnitelmat valmiiksi ja otan raskaasti kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Pettymys on niin karvas, että tekee mieli laittaa lekkeriksi kaikki. Oiva paikka herkuttelulle. Paljon on töitä pään sisällä tehtävänä.
Tunnesyömiseni kohdistuu makeisiin herkkuihin, joista pahin ovat varmasti suklaa ja karkit. Ennen en ns. roskaruuasta edes välittänyt, mutta nyt syksyllä on pikaruokalat ja sipsitkin käyneet. Olen ollut todella syvällä. Olen selvästi joko-tai ihminen. Yksi herkku johtaa valtavaan ahmimiseen. Vain harvoin se ei sitä tee. Ainut vaihtoehto on totaalikieltäytyminen siihen asti kun syöminen on hallinnassa. Kiellot voivat pahentaa tilannetta, joten yritän olla miettimättä asiaa kieltona. Ajattelen, ettei nyt juuri tarvitse herkutella ja menen hetki hetkeltä eteenpäin. Tähän lähdin kunnes tämän viikon maanantaina kohtasin takapakin. Voi olla ettei tämä takapakki jää viimeisekseni, mutta en murehdi sitä etukäteen.
Luonnollisesti tällaisen ahmimiskohtauksen jälkeen olo on hirveä. Siitä kirjoitin jo blogini alkumetreillä. Fyysinen olo on pientä siihen verrattuna mitä kamppailua pään sisällä käydään. Itsesyytöksiä ja huonoa mieltä. Tekisi mieli vajota maan pinnan alle ja päivä on osin jo valmiiksi pilalla. Nämä tunteet vaan pahentavat oloa ja voi johtaa helposti uuteen ahmimiseen. Silloin syön kaiken minkä löydän eikä miehen tai lapsenkaan herkutkaan ole turvassa. Voi viedä monta päivää kun kierre katkeaa. Jos kierteitä syntyy usein syntyy myös ilmiö painon jojoilu.
Aloitan aina alusta "alusta". Olen luonteeltani perfektionisti ja laitan päässäni kaikki suunnitelmat valmiiksi ja otan raskaasti kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Pettymys on niin karvas, että tekee mieli laittaa lekkeriksi kaikki. Oiva paikka herkuttelulle. Paljon on töitä pään sisällä tehtävänä.
Tunnesyömiseni kohdistuu makeisiin herkkuihin, joista pahin ovat varmasti suklaa ja karkit. Ennen en ns. roskaruuasta edes välittänyt, mutta nyt syksyllä on pikaruokalat ja sipsitkin käyneet. Olen ollut todella syvällä. Olen selvästi joko-tai ihminen. Yksi herkku johtaa valtavaan ahmimiseen. Vain harvoin se ei sitä tee. Ainut vaihtoehto on totaalikieltäytyminen siihen asti kun syöminen on hallinnassa. Kiellot voivat pahentaa tilannetta, joten yritän olla miettimättä asiaa kieltona. Ajattelen, ettei nyt juuri tarvitse herkutella ja menen hetki hetkeltä eteenpäin. Tähän lähdin kunnes tämän viikon maanantaina kohtasin takapakin. Voi olla ettei tämä takapakki jää viimeisekseni, mutta en murehdi sitä etukäteen.
Maanantaina lentomme oli myöhässä, joka johti siihen, että söin aamupalan jälkeen vasta myöhäisen välipalan. Siinä välissä söin nälkääni suklaata ja join kahvia. Lounaan väliin jättö aiheutti tämän kertaisen kierteeni alun. Hauskinta oli se, että olisin syönyt mielummin ruokaa eikä sitä suklaata tehnyt edes mieli. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut mennä jonnekin syömään se lounas eikä pitkittää sitä kunnes aika oli ohi. Nyt kävi näin. Suklaalevy maanantaina, toinen tiistaina. Keskiviikolta alun esimerkit. Ylpeä? En missään nimessä. Hävettääkö? Aivan varmasti. Kertoisinko tästä kenellekään läheiselleni? En. Aionko oppia? No ihan varmasti!
Kuvissa tämän päivän ruokia. Oikeilla jäljille siis taas. |
tiistai 19. marraskuuta 2013
Kaupunkiloma
Tuli blogiin kaupunkiloman mittainen tauko enkä ehtinyt edes varoitella tästä, damn! Matkaan lähdettiin perjantaina ja kotiin palattiin eilen. Erittäin mukava irtiotto, sanoisin. Matkustaminen on kyllä mahtavaa puuhaa. Itselläni matkustamiseen on assosioitunut vahvasti myös vapaa syöminen, valitettavasti. Ennen elin tiukasti dieetissä ja matkoilla hölläsin. Voi olla siis, että on jäänyt tästä päälle. Syöminenhän ei matkaa tee vaan kaikki nähdävyydet, elämykset ja vastaavat. Jokatapauksessa mietin jo etukäteen mitenhän tässä nyt käy. Lennot jo helposti sotkevat ateriarytmini ja saa sokerihimon valloilleen.
Matkalla nautiskelin paikallisilla ruuilla ja erikoiskahveilla. Epäterveellisintä reissussa taisi olla viinilasilliset, valkoinen leipä ja aamupalacroisantit. Reissussa sujui sokerittomuus oikein hyvin eikä tehnyt mieli edes ostaa erikseen herkkuja missään vaiheessa. Makein mitä söin oli crepe, jossa oli hedelmähilloa täytteenä. Tiedän, että sokeria on kaikkialla (hillot, mehut jne.) ja nollatoleranssia en nyt tavoittelekaan. Arkisin kuitenkin tällaiset aika vähissä. Sokerittomuudesta kun puhun tällä hetkellä niin lasken siihen puhtaan sokerin eli karkit, pullat, jäätelöt jne.
Reissun jälkeen tulikin sitten typerä takapakki. Teen tästä ihan oman postauksensa kunhan olen sen ensin itse käsitellyt. Aion nimittäin ottaa opikseni tästä. Tässä postauksessa aion ensin olla ylpeä reissussa olleesta minästäni. En kituutellut, sen voin sanoa. Ruokailut sujuivat kuitenkin mallikkaasti ja ateriavälit olivat hyvät. Perjantaina mozzarellasalaattia ja kanawrapia. Lauantaina maissia, paikallista juustoleipää ja tonnikalaa salaattipedillä. Sunnuntaina sienirisottoa, crepeä, teryaki kanaa riisillä. Lisäksi joka aamu reilu aamupala hotellilla. Maanantaihin palaan takapakki postauksessa.
Matkalla nautiskelin paikallisilla ruuilla ja erikoiskahveilla. Epäterveellisintä reissussa taisi olla viinilasilliset, valkoinen leipä ja aamupalacroisantit. Reissussa sujui sokerittomuus oikein hyvin eikä tehnyt mieli edes ostaa erikseen herkkuja missään vaiheessa. Makein mitä söin oli crepe, jossa oli hedelmähilloa täytteenä. Tiedän, että sokeria on kaikkialla (hillot, mehut jne.) ja nollatoleranssia en nyt tavoittelekaan. Arkisin kuitenkin tällaiset aika vähissä. Sokerittomuudesta kun puhun tällä hetkellä niin lasken siihen puhtaan sokerin eli karkit, pullat, jäätelöt jne.
Reissun jälkeen tulikin sitten typerä takapakki. Teen tästä ihan oman postauksensa kunhan olen sen ensin itse käsitellyt. Aion nimittäin ottaa opikseni tästä. Tässä postauksessa aion ensin olla ylpeä reissussa olleesta minästäni. En kituutellut, sen voin sanoa. Ruokailut sujuivat kuitenkin mallikkaasti ja ateriavälit olivat hyvät. Perjantaina mozzarellasalaattia ja kanawrapia. Lauantaina maissia, paikallista juustoleipää ja tonnikalaa salaattipedillä. Sunnuntaina sienirisottoa, crepeä, teryaki kanaa riisillä. Lisäksi joka aamu reilu aamupala hotellilla. Maanantaihin palaan takapakki postauksessa.
torstai 14. marraskuuta 2013
Sokerittomana
Neljäs päivä tällä viikolla täysin ilman sokeria ja ihmettelen missä himot! Normaalisti kun jätän sokerit vähemmälle niin viimeistään kolmantena päivänä tulee ihan järjetön sokerihimo. Jopa päänsärkyä voi esiintyä. Tänään katselin mieheni herkutteluja pullalla eikä edes tehnyt yhtään mieli vaan päinvastoin melkein öklötti. Kummastelen todella miten fiilikset tällaiset, mutta hyvä niin vaan. Jos viikonloppuna ei mitään himoja tule niin sitten kyllä olen varma, että mut on vaihdettu jossain välissä.
Laitan tähän nyt kuvia siitä miltä näytin kesällä. Olen muutaman kilon tuosta nyt kerännyt painoa lisää ikään kuin talven varalla. Ei vaan, en todella tiedä miksi heitin niin ison työn hukkaan. Ja todella voin puhua isosta työstä koska nyt kokemuksella tiedän ettei ne kilot todella helpolla lähde. Tiukassa ovat laardit. Harmittaa niin paljon.
Vartaloltani olen varmaan se päärynä vai mitähän muita hedelmiä siellä nyt oli... No jokatapauksessa yläkroppa on ihan jees ja samoin polvista alaspäin. Itselläni paino kertyy melkein sataprosenttisesti takapuoleen ja reisiin. Housujen kiristämisestä huomaan siis helpoiten pienenkin turvotuksen. Raskauden jälkeen vatsakaan ei ole päässyt vähällä vaan mulla on nyt todellinen pömppömaha. Tämä keskivartalo on siis mun treenin alla. Haaveilen litteästä vatsasta ja reisistä, joita ei tarvitse verrata ladonoviin.
Laitan tähän nyt kuvia siitä miltä näytin kesällä. Olen muutaman kilon tuosta nyt kerännyt painoa lisää ikään kuin talven varalla. Ei vaan, en todella tiedä miksi heitin niin ison työn hukkaan. Ja todella voin puhua isosta työstä koska nyt kokemuksella tiedän ettei ne kilot todella helpolla lähde. Tiukassa ovat laardit. Harmittaa niin paljon.
Vartaloltani olen varmaan se päärynä vai mitähän muita hedelmiä siellä nyt oli... No jokatapauksessa yläkroppa on ihan jees ja samoin polvista alaspäin. Itselläni paino kertyy melkein sataprosenttisesti takapuoleen ja reisiin. Housujen kiristämisestä huomaan siis helpoiten pienenkin turvotuksen. Raskauden jälkeen vatsakaan ei ole päässyt vähällä vaan mulla on nyt todellinen pömppömaha. Tämä keskivartalo on siis mun treenin alla. Haaveilen litteästä vatsasta ja reisistä, joita ei tarvitse verrata ladonoviin.
Pullukka heinäkuu 2013 |
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Sali kotona
Muistan kuulleeni paljon tarinoita siitä miten vaikeaa treenaaminen äitinä on ennen kuin sain lapseni. Tuolloin ihmettelin kovasti, että mikä voi tehdä asian niin vaikeaksi ja ihmettelen osittain edelleen. Haastavampaa on tietysti löytää aikaa treenaamiseen. Riippuu perheestä sekin miten haasteellista ajan löytyminen on vai sujuuko kaikki kuten mamma haluaa heh. Meidän perheessä mies on päivät töissä iltaan asti ja olen itse lapsen kanssa kotona. Mieheni työaikojen takia en voi luottaa siihen, että saan kaikki treenini tehtyä salilla tai ylipäätään ollessani yksin.
Meillä on yksi lapsi ja pääsen helpommalla kuin monilapsiset perheet, ainakin luulen. Yhden kanssa mennään yhtä rytmiä. Jos haluan varmasti treenata jonakin päivänä, on sen tapahduttava päivän aikana. Tällä hetkellä pojalla ei ole fiiliksiä jäädä kuntosalin lapsiparkkiin (damn!), joten on keksittävä muuta. Parasta aikaa ovat siis päikkäriajat, jolloin ehdin hyvin treenin, suihkun ja syönnin ennen kun poika herää. En kyllä tosiaan uhraa tätä jokapäiväistä omaa hetkeäni treenille, mutta pari kertaa viikossa sen mieluusti teen. Mahdollista olisi myös treenailla aamulla kukonlaulun aikaan, mutta ei ole mun keholleni sopivaa nuo aikaiset aamut. Myös myöhäiset illat tahdon mieluiten puuhailla muuta.
Miten sitten treenaan... 1,5 vuotiaani kanssa en tee enää vaunulenkkejä niinkuin silloin kun hän oli vauva. Se olikin parasta liikuntaa mitä synnytyksen jälkeen oli, pitkät vaunulenkit ah! Silloin ei tehnyt mieli revitellä kunnolla vaan aloitella rauhallisesti. Toisin kuin nyt. Nyt pojan nukkuessa päiväunia saatan siis perustaa salin olohuoneeseen. Kahvakuulailen tai vedän Body Jam/Body Combat tunnin virtuaalisesti suoraan olohuoneessani. Tämä vaatii kyllä viitteliäisyyttä ja taitoa rajata kotityöt pois silmistä treenin ajaksi. Vinkkini kotitreenailuun voisi olla:
- valitse aika, jolloin ei ole kiire minnekään ja tiedät saavasi treenata loppuun
- pue treenivaatteet päälle niinkuin menisit salille
- varaa vesipullo ettei tarvitse juosta keittiössä juomassa
- keskity treeniin kuten olisit salilla
- treenaa sitä mistä todella pidät
Tietysti viikolla minulla on mahdollista piipahtaa lenkillä tai kerran pari salillakin. Nämä mahdollisuudet riippuu paljon viikosta ja päivästä. Kaikkien näiden kombo toimii itselläni tähän elämäntilanteeseen nyt parhaiten (ehkä siis syön sanani treeniajan löytymisen vaikeudesta kun palaan työelämään takaisin). Pyrin saamaan liikuntaa 6 tuntia viikkoon eli tunti päivässä ja yksi vapaapäivä. Sen saavuttaminen pienellä viitteliäisyydellä kyllä onnistuu helposti. Treenaaminen on siis paljon itsestä kiinni. Jostain siivoamisesta tai muusta on aina luovuttava jos kotona treenailee. Tämä kuitenkin aina helppo ja ilmainenkin mahdollisuus niille, joilla on haasteita päästä itsekseen treenailemaan.
Tuo kuvan kahvakuula on onnettoman pieni isoille lihaksille. Ehkä pukki tuo painavemman, vink!
Meillä on yksi lapsi ja pääsen helpommalla kuin monilapsiset perheet, ainakin luulen. Yhden kanssa mennään yhtä rytmiä. Jos haluan varmasti treenata jonakin päivänä, on sen tapahduttava päivän aikana. Tällä hetkellä pojalla ei ole fiiliksiä jäädä kuntosalin lapsiparkkiin (damn!), joten on keksittävä muuta. Parasta aikaa ovat siis päikkäriajat, jolloin ehdin hyvin treenin, suihkun ja syönnin ennen kun poika herää. En kyllä tosiaan uhraa tätä jokapäiväistä omaa hetkeäni treenille, mutta pari kertaa viikossa sen mieluusti teen. Mahdollista olisi myös treenailla aamulla kukonlaulun aikaan, mutta ei ole mun keholleni sopivaa nuo aikaiset aamut. Myös myöhäiset illat tahdon mieluiten puuhailla muuta.
Miten sitten treenaan... 1,5 vuotiaani kanssa en tee enää vaunulenkkejä niinkuin silloin kun hän oli vauva. Se olikin parasta liikuntaa mitä synnytyksen jälkeen oli, pitkät vaunulenkit ah! Silloin ei tehnyt mieli revitellä kunnolla vaan aloitella rauhallisesti. Toisin kuin nyt. Nyt pojan nukkuessa päiväunia saatan siis perustaa salin olohuoneeseen. Kahvakuulailen tai vedän Body Jam/Body Combat tunnin virtuaalisesti suoraan olohuoneessani. Tämä vaatii kyllä viitteliäisyyttä ja taitoa rajata kotityöt pois silmistä treenin ajaksi. Vinkkini kotitreenailuun voisi olla:
- valitse aika, jolloin ei ole kiire minnekään ja tiedät saavasi treenata loppuun
- pue treenivaatteet päälle niinkuin menisit salille
- varaa vesipullo ettei tarvitse juosta keittiössä juomassa
- keskity treeniin kuten olisit salilla
- treenaa sitä mistä todella pidät
Tietysti viikolla minulla on mahdollista piipahtaa lenkillä tai kerran pari salillakin. Nämä mahdollisuudet riippuu paljon viikosta ja päivästä. Kaikkien näiden kombo toimii itselläni tähän elämäntilanteeseen nyt parhaiten (ehkä siis syön sanani treeniajan löytymisen vaikeudesta kun palaan työelämään takaisin). Pyrin saamaan liikuntaa 6 tuntia viikkoon eli tunti päivässä ja yksi vapaapäivä. Sen saavuttaminen pienellä viitteliäisyydellä kyllä onnistuu helposti. Treenaaminen on siis paljon itsestä kiinni. Jostain siivoamisesta tai muusta on aina luovuttava jos kotona treenailee. Tämä kuitenkin aina helppo ja ilmainenkin mahdollisuus niille, joilla on haasteita päästä itsekseen treenailemaan.
Tuo kuvan kahvakuula on onnettoman pieni isoille lihaksille. Ehkä pukki tuo painavemman, vink!
tiistai 12. marraskuuta 2013
Hyvin menee!
Ensimmäinen päivä meni helposti. Aamusta asti hallitsin syömistä eikä se mua. Tämä on mun ultimate tavoite. Söin omien hyväksi havaittujen oppieni mukaan. Himoja sokeriin ei ollut vaikka komeampi puoliskoni mutustelikin lauantain leffaillasta jääneitä irtokarkkeja. Täytyy muuten sanoa ettei ollut mun sitten pussi. Sellaista ei vaan tapahdu, että jotain multa muka jäisi herkkuja syömättä. Vaikka näin pääsisi jostain kumman syystä tapahtumaan niin ne huutelee mulle kaapista niin kauan kunnes kaikki on syöty. Oh lord.
Hyvään päivään ei todella kannata nyt tuudittautua, tiedän. Pahin on vasta edessä. Onneksi tiedot, taidot ja oman kropan tuntemus on hyvä, joten niihin on vaan luottaminen. En ole ensimmäistä kertaa liikkeelle. Tällä kertaa aion vaan mennä vaikka läpi harmaan kiven. Hmmm, niin ja pysyä siinä. Tahdon voida paremmin ja pudottaa painoa niin etten jää jojoilemaan. Tahto on niin kova ettei muita vaihtoehtoja ole kun muuttaa omia elämäntapoja.
Tänään on päivä sujunut myös hyvin. Tein iltaruuaksi perus jauhelihakeittoa, jonka olen löytänyt nyt syksyllä uudelleen. Niin hyvää ja helppoa perusruokaa!
Hyvään päivään ei todella kannata nyt tuudittautua, tiedän. Pahin on vasta edessä. Onneksi tiedot, taidot ja oman kropan tuntemus on hyvä, joten niihin on vaan luottaminen. En ole ensimmäistä kertaa liikkeelle. Tällä kertaa aion vaan mennä vaikka läpi harmaan kiven. Hmmm, niin ja pysyä siinä. Tahdon voida paremmin ja pudottaa painoa niin etten jää jojoilemaan. Tahto on niin kova ettei muita vaihtoehtoja ole kun muuttaa omia elämäntapoja.
Tänään on päivä sujunut myös hyvin. Tein iltaruuaksi perus jauhelihakeittoa, jonka olen löytänyt nyt syksyllä uudelleen. Niin hyvää ja helppoa perusruokaa!
Heh, tänään tuli ensimmäinen houkutus. Miehen irtokarkki pussi ei nimittäin eilen edes houkuttanut. Onneksi se valkkaa aina kaikki pahat karkit, terveisiä vaan. Torjuin tämän oikean houkutuksen hienosti vaikka juuri tulikin mieleeni miltä olisi maistunut creme bruleen makuinen konvehti. Taivaalliselta aivan varmasti. Mikä mua vaivaa! Itsekuri kaivetaan nyt vaikka selkärangasta.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Overdose
Tänä aaamuna peilistä näkyviä kasvoja voisi verrata perunapeltoon. Sormet ovat turvoksissa niin, että sormukset kiristää. Kroppa on turvonnut ja väsyttää. Lisäksi närästää. Olo on kuin pahemman luokan krapulassa. Fyysisen olon lisäksi on henkinen morkkis. Liian usein nykyään käy näin. Joka kerta lupaan ettei enää ylilyöntejä ja sitten taas. Pakko myöntää, että olen riippuvainen. Enkä puhu nyt alkoholista vaan sokerista. Päätän, että sokeri saa jäädä.
Luin sokerista vieroittumisesta ja ymmärsin, että seuraavat kaksi viikkoa voi olla tuskaa. Sen jälkeen helpottaa. Tsemppaan ja motivoin itseäni ajattelemaan, että pystyn tähän. Joku sokeripalan näköinen pieni hahmo mielessäni naureskelee, että niin varmaan. No, oon valmis matsiin!
Aiemmin olen kirjoitellut toista blogia, jonka perustin kun pudottelin raskauskilojani. Onnistuin pudottamaan blogin aikana loput raskaudesta jääneet kiloni. Loppua kohti huomasin ettei motivaatiota tähän blogiin enää riittänyt. Elämäntilanteeni on vuodessa muuttunut. En pudottele enää raskauskiloja vaan laihdutan normaalipainon (okei, nyt ylärajalla) sisällä. Terveellinen ravinto, liikunta ja mielen hyvinvointi on tavoitteeni.
Tervetuloa matkaan mukaan!
Luin sokerista vieroittumisesta ja ymmärsin, että seuraavat kaksi viikkoa voi olla tuskaa. Sen jälkeen helpottaa. Tsemppaan ja motivoin itseäni ajattelemaan, että pystyn tähän. Joku sokeripalan näköinen pieni hahmo mielessäni naureskelee, että niin varmaan. No, oon valmis matsiin!
Aiemmin olen kirjoitellut toista blogia, jonka perustin kun pudottelin raskauskilojani. Onnistuin pudottamaan blogin aikana loput raskaudesta jääneet kiloni. Loppua kohti huomasin ettei motivaatiota tähän blogiin enää riittänyt. Elämäntilanteeni on vuodessa muuttunut. En pudottele enää raskauskiloja vaan laihdutan normaalipainon (okei, nyt ylärajalla) sisällä. Terveellinen ravinto, liikunta ja mielen hyvinvointi on tavoitteeni.
Tervetuloa matkaan mukaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)