Itsenäisyyspäivä

Tällä viikolla ollaan oltu meidän perheessä flunssassa. Kiertävät virukset tuntuu tarttuvan erityisesti meidän pikkumieheen. Itsekään en tällä kertaa täysin välttynyt, mutta onneksi vaan pikkunuhaa. Sitäkin enemmän sitten valvottuja öitä ja väsymystä. Toivottavasti nyt kuitenkin jo voiton puolella. Aika olisi ollut taas otollinen lyömään kaikki lekkeriksi. En kuitenkaan sitä ole tehnyt vaan olen hallinnut ihan hyvin syömistäni. Ylilyöntejä ei ole ollut. Pari treeniäkin viikolle on tullut.

Väsyneenä tuskin kukaan on parhaimmillaan. En ole minäkään. Katkonaiset yöunet ilman sikeää unta ottavat vedon pois totaalisesti. Koko ajan väsyttää. Hullua ajatella miten vain vähän aikaa sitten pikkumieheni oli vauva ja kaikki yövalvomiset menivät kuin itsestään. Ne oli ne hormonit sitten kai hahah. Niistä ei kyllä ole rippeitäkään enään jäljellä. Tarvitsisin kunnon yhtenäiset yöunet eli noin 7 tuntia käydäkseni täydellä teholla. Luinkin jostain, että hyvin nukkuminen tukee painonpudotustakin.

Ööh, mikä tuo juusto tuolla on.

Kuvissa viikon syömisiäni. Olen suosinut erilaisia salaatteja, mutta seassa on ollu myös lämpimiä ruokia. Välipaloina on ollut muutama "huonokin", mutta kohtuus on pysynyt. Tästä olen erityisen ylpeä sillä suurin tavoitteeni onkin välttää nyt näitä ylilyöntejä. Ylilyönneillä tarkoitan nyt holtitonta herkkujen ahmimista. 

Edellisessä blogissa minulla oli tapana punnita itseni perjantaisin. Nyt kuitenkin ajattelin siirtää punnituspäivän maanantaiksi. Ihan välttääkseni sen, että viikonloppuna liikaa hölläilisin hyvän tuloksen (tai tuloksettomuuden) jälkeen. Maanantai on huomattavasti itselleni pahempi päivä mennä vaa'alle ja menen nyt sitten sille epämukavuusalueelle. Jos totta puhun niin käyn vaa'alla oikeastaan päivittäin. Tänään vaaka näytti 68,3 eli -700 gr viimeisestä. Virallinen punnitus kuitenkin sitten maanantaina. Toivottavasti en nyt hölläile liikaa viikonloppuna sillä tavoite on se kilo viikkoon!

Mites tuo bataattikasvisgratiini?

Taas se juusto!

Tänään lähdemme viikonlopuksi kylään ja maanantaina palailen sitten taas kuulumisten muodossa. Nyt koitan pitää mielessä edelleen tuon kohtuuden, joka joutuukin koetukselle heti lauantaina kun kylässä vietetään pikkujouluja. Piirrän nyt sarveiskalvoilleni (?) tavoitteeni ja sen, että olen kilon pudotuksella taas lähempänä sitä. Tähän viikonloppuun -300 g vielä kiitos! 

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Vaikeaa

Tämän postauksen kirjoittaminen on todella vaikeaa itselleni. Joudun kohtaamaan sen tosi asian, että olen lihonut. Jostain syystä pettymys on todella karvas nieltäväksi juuri nyt. Tuntuu tosi vaikealta aloittaa ns. taas alusta. Periaatteessa voisin lohduttautua sillä, että yli 70 kg ei ole paukkunut, mutta se lohtu tuntuu hyvin pieneltä. Lupasin jo itselleni kesällä ettei 65 kg raja enää pauku. No se paukku.

Otan tavakseni kirjata tänne mittojani joka kuun lopussa. Arrgh, nyt hävettää varsinkin jos lukijoita on siirtynyt vanhan blogin puolelta tänne. Painan 69 kg. Siinä se tuli, tunnustus. En tiedä miksi niin paljon ajattelen mitä muut ajattelevat. Vertailen itseäni myös paljon muihin. Huono tapa! Tästä voisi ajatella minulla olevan huono itsetunto, mutta itsetuntoni on kuitenkin ihan kunnossa. Parantamisen varaa toki aina on. Minun pitäisi sisäistää se, että teen tätä painonpudotusta täysin itselleni enkä muille. Vaikka on kiva jos muut ajattelevat siitä hyvää niin loppujen lopuksi sillä ei ole väliä. Lisäksi vertaaminen muihin on täysin turhaa, mutta vaikutteita uusista lajeista, liikunta ja ruoka vinkeistä voi silti muista itseensä imeä. Siitä saan motivaatiota.

On pakko myöntää, että olen todella järkyttynyt. Tämä senttien mittaaminen johti nyt todelliseen asian ymmärtämiseen. Olen jojoillut nyt itseni samaan jamaan kuin alkuvuodesta. Kaikki hienot tulokseni viime keväältä täytyy nyt ottaa uusiksi. Olen todella pettynyt ja saan kaivaa itsekuria ihan selkärangasta saakka. Tästä ei muuta suuntaa kuin alaspäin, siis senttien kanssa heh. Viime kesä meni vielä tähän syksyyn verrattuna hienosti vaikka kilot eivät pudonneetkaan suunnitelmien mukaan. Häideni aikaan loppukesästä painoin vielä hieman alta 65 kg. Sitten tapahtui se käänne. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ryhdistäytyä, mutta annoin mennä. Kilot on kertynyt ihan syömällä. Enkä aio nyt jossitella. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja eteenpäin on mentävä siis näillä mennään!

Noniin, niitä mittoja sitten. Ajattelin tehdä tänne sellaisen erityyppisen seurantagallerian kuin edelliseen blogiin, mutta se on vielä työn alla. Vertailu nimittäin kävisi sellaisesta paikasta helpommin kuin tunnisteista. Olen vältellyt tätä viimeseen asti sillä kilojen takaisin keräämisellä olen varmasti kerännyt senttejäkin. Olen sen vaatteiden kiristämisestä huomannut. Mikään ei ole muuten ärsyttävämpää kuin se jos paita nousee ylös kävellessä tai housut kiristää kyykistyessä.

Kuukauden sentit (suluissa edellinen mittaus heinäkuulta 2013):

paino 69 kg (64,7 kg, muutos +4,3 kg)
BMI 25,34

reidet  61 cm (56 cm, muutos +5 cm)
peppu 103 cm (95 cm, muutos +8 cm)
lantio leveimmästä kohdasta  91 cm (88 cm, muutos +3 cm)
vyötärö kapeimmasta kohdasta 76 cm (74 cm, muutos +2 cm)
pohkeet  38 cm (36 cm, muutos +2 cm)
allit  29 cm (27 cm, muutos +2 cm) 

Ei muuta kun matka kohti tavoitepainoa ja ennen kaikkea SIINÄ PYSYMISTÄ jatkuu.

Mantelia mukissa

En juo itse maitoa lainkaan. En tiedä miksi, en vaan ole koskaan juonut. En muista pienenäkään juoneeni. Syön toki maitotuotteita ja aika reilustikin eli jogurttia, viiliä, rahkaa ja juustoja. Maito menee mukissa hyvin kaakaona, no onhan suklaata! Aiemmin kuskasin mukanani välipalana Alpron soijakaakaojuomia mukavan kokoisissa tetroissa. Uusin löytöni kaupasta on näiden vierestä hyvänmakuinen Alpron mantelimaito. Tätä saa makeuttamattomakin eli kandee testaa. 200 ml (noin lasillinen) sisältää 26 kcal. Eipä sillä sinänsä väliä kun en kaloreita laske.

Viikon treenejä

Tällä viikolla on treenailtu aikalailla niinkuin joka viikko. Täällä kerroin, että pyrin treenailemaan nyt 6 tuntia viikossa. En laske tähän hyötyliikuntaa ja siksi tavoite jää usein minulta saavuttamatta. Kovin hankalaa sen saavuttaminen ei olisi, mutta moni tunti on kuitenkin suunniteltava ja siksi helposti jää vajaaksi. Se tietysti harmittaa ja joka viikko koitan tsempata enemmän. Kotona olen innostunut taas treenailemaan mikä helpottaa kerryttämään liikuntasaldoa. Salille en tällä viikolla ole ehtinyt / mennyt kertaakaan ja olenkin pohtinut onko minulle järkevää maksaa kuukausijäsenyyttä kun pääosin treenailut on muualla. No haudutellaan.

Näillä teen lenkit.

Voisin erikseen kirjoitella suosikkilajeistani, mutta tähän ihan lyhyesti niistä. Ehdottomia ryhmäliikuntatunteja ovat Les Millsin tunnit! Melkein kaikki menee, mutta totaalisen rakastunut olen Combatiin, Jamiin, Attackiin sekä Balanceen. Harmikseni nykyisellä salillani ei mene Les Millsin tunteja, buu! Rullaan niitä siis mahdollisuuksien mukaan kotona. Ryhmäliikuntatunneista myös tanssitunnit ovat mieleeni. Spinningiin ja Bodypumpiin olin pitkään aiemmin koukussa ja siksi olen saanut varmaan yliannostuksen niistä. Les Millsin tunteina kumpikin menisi varsinkin spinning (RPM), mutta omalla salillani kumpikin tunti tuntuu puuduttavalta.

Kävelylenkit on helppo toteuttaa ja niitä tykkäänkin tehdä varsinkin jos jonkun ystävän saa seuraksi (valitettavasti tämä onnistuu harvoin). Juoksemisesta taisin innostua viime keväänä. Sain juoksukuntoni ihan hyvään jamaan ja 45 min. lenkit sujui juosten hyvin. En siis treenaa maratooniin hah. Tosin on puolikas käynyt mielessäni, mutta ensin pitäisi juoksukärpäsen puraista pahemmin. Nyt huomaan juoksukuntoni taas rapisseen mikä johtuu varmaan siitä ettei juoksu ole ollut viikko-ohjelmassani viime aikoina säännöllisesti. Sitä se varmasti vaatisi ja siksi motivaatiokin siihen on hieman mennyt.

Raskauskilojani pudottaessani hurahdin kahvakuulaan. Siitä tykkään edelleen, mutta kaipaan haastetta painossa enemmän. Nyt kevyt kuula kerää pölyä huoneen nurkassa. Tykkäisin käydä salilla kahvakuulatunneillakin, mutta niille pääsy on suosion takia hankalaa. Mikään ei ole muuten ärsyttävämpää kun se, että pitäisi tietää 24 tuntia ennen jos meinaa jollekin tunnille osallistua. Ehkä joku tietää? Minä en. Turhaankaan ei viitsi varata tuntia jos ei sitten pääsekään. Kahdesta oharista menee varausoikeudet. Minä sydän ketjusalit.

Salitreenaamiseen olen rakastunut aiemmin täysin. Viime aikoina sen osuus on ollut pieni osin sen vuoksi, että koen etten saa siellä sykkeitä tarpeeksi ylös. Ehkä pieni konsultointi personal trainerin kanssa auttaisi. Saman ohjelman rullaaminenkin ei hyödytä mitään ja oma mielikuvitus salilla on pieni. Apua. Tulikin sitten hieman pidempi selostus. No tässä kuitenkin tän viikon treenit:

Maanantai: -

Tiistai: -

Keskiviikko: -

Torstai: Body combat 1 h

Perjantai: kävelylenkki 1 h

Lauantai: Body combat 1 h

Sunnuntai: kävely-juoksu lenkki 1 h

Yhteensä liikuntaa siis tällä viikolla 4 h. Alle tavoitteen 2 h. Maanantai meni matkustaessa, joten kotona viikko on oltu vajaa. Olisin voinut lähteä liikkeelle silti jo tiistaina. Ensi viikolla hirvee tsemppi siis taas päälle!

Minäkö tunnesyöjä?

Olen perinteinen esimerkki ihmisestä, joka tunnesyö. Syön iloon, suruun, tylsyyteen ja oikeastaan mihin tahansa tunteeseen. Pahimmat hetket on taitanut olla niissä elämän pienissä mutkissa, joita suoristan helposti esimerkiksi 1,5 litran pullolla Cola Zeroa ja pussillisella korvapuusteja. Toisaalta se on vasta alkua. Iltapalaksi menee vielä karkkipussi. Kaikkien ruokien lisäksi siis. Kyllä, luit oikein. En ole ikinä tahtonut laskea, mutta pystyn varmasti helposti syömään saman päivän aikana noin 6000 kcal. Kun yksi herkku on syöty niin toista jo mietitään. Kun on annettu etusormi niin annetaan koko käsi. Tiedostan hetkellä ettei tässä ole mitään järkeä, mutta annan mennä. Lohdutan (tai turrutan) itseäni herkuilla.

Luonnollisesti tällaisen ahmimiskohtauksen jälkeen olo on hirveä. Siitä kirjoitin jo blogini alkumetreillä. Fyysinen olo on pientä siihen verrattuna mitä kamppailua pään sisällä käydään. Itsesyytöksiä ja huonoa mieltä. Tekisi mieli vajota maan pinnan alle ja päivä on osin jo valmiiksi pilalla. Nämä tunteet vaan pahentavat oloa ja voi johtaa helposti uuteen ahmimiseen. Silloin syön kaiken minkä löydän eikä miehen tai lapsenkaan herkutkaan ole turvassa. Voi viedä monta päivää kun kierre katkeaa. Jos kierteitä syntyy usein syntyy myös ilmiö painon jojoilu.

Aloitan aina alusta "alusta". Olen luonteeltani perfektionisti ja laitan päässäni kaikki suunnitelmat valmiiksi ja otan raskaasti kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Pettymys on niin karvas, että tekee mieli laittaa lekkeriksi kaikki. Oiva paikka herkuttelulle. Paljon on töitä pään sisällä tehtävänä.

Tunnesyömiseni kohdistuu makeisiin herkkuihin, joista pahin ovat varmasti suklaa ja karkit. Ennen en ns. roskaruuasta edes välittänyt, mutta nyt syksyllä on pikaruokalat ja sipsitkin käyneet. Olen ollut todella syvällä. Olen selvästi joko-tai ihminen. Yksi herkku johtaa valtavaan ahmimiseen. Vain harvoin se ei sitä tee. Ainut vaihtoehto on totaalikieltäytyminen siihen asti kun syöminen on hallinnassa. Kiellot voivat pahentaa tilannetta, joten yritän olla miettimättä asiaa kieltona. Ajattelen, ettei nyt juuri tarvitse herkutella ja menen hetki hetkeltä eteenpäin. Tähän lähdin kunnes tämän viikon maanantaina kohtasin takapakin. Voi olla ettei tämä takapakki jää viimeisekseni, mutta en murehdi sitä etukäteen.

Maanantaina lentomme oli myöhässä, joka johti siihen, että söin aamupalan jälkeen vasta myöhäisen välipalan. Siinä välissä söin nälkääni suklaata ja join kahvia. Lounaan väliin jättö aiheutti tämän kertaisen kierteeni alun. Hauskinta oli se, että olisin syönyt mielummin ruokaa eikä sitä suklaata tehnyt edes mieli. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut mennä jonnekin syömään se lounas eikä pitkittää sitä kunnes aika oli ohi. Nyt kävi näin. Suklaalevy maanantaina, toinen tiistaina. Keskiviikolta alun esimerkit. Ylpeä? En missään nimessä. Hävettääkö? Aivan varmasti. Kertoisinko tästä kenellekään läheiselleni? En. Aionko oppia? No ihan varmasti!

Kuvissa tämän päivän ruokia. Oikeilla jäljille siis taas.

Kaupunkiloma

Tuli blogiin kaupunkiloman mittainen tauko enkä ehtinyt edes varoitella tästä, damn! Matkaan lähdettiin perjantaina ja kotiin palattiin eilen. Erittäin mukava irtiotto, sanoisin. Matkustaminen on kyllä mahtavaa puuhaa. Itselläni matkustamiseen on assosioitunut vahvasti myös vapaa syöminen, valitettavasti. Ennen elin tiukasti dieetissä ja matkoilla hölläsin. Voi olla siis, että on jäänyt tästä päälle. Syöminenhän ei matkaa tee vaan kaikki nähdävyydet, elämykset ja vastaavat. Jokatapauksessa mietin jo etukäteen mitenhän tässä nyt käy. Lennot jo helposti sotkevat ateriarytmini ja saa sokerihimon valloilleen.

Matkalla nautiskelin paikallisilla ruuilla ja erikoiskahveilla. Epäterveellisintä reissussa taisi olla viinilasilliset, valkoinen leipä ja aamupalacroisantit. Reissussa sujui sokerittomuus oikein hyvin eikä tehnyt mieli edes ostaa erikseen herkkuja missään vaiheessa. Makein mitä söin oli crepe, jossa oli hedelmähilloa täytteenä. Tiedän, että sokeria on kaikkialla (hillot, mehut jne.) ja nollatoleranssia en nyt tavoittelekaan. Arkisin kuitenkin tällaiset aika vähissä. Sokerittomuudesta kun puhun tällä hetkellä niin lasken siihen puhtaan sokerin eli karkit, pullat, jäätelöt jne.

Reissun jälkeen tulikin sitten typerä takapakki. Teen tästä ihan oman postauksensa kunhan olen sen ensin itse käsitellyt. Aion nimittäin ottaa opikseni tästä. Tässä postauksessa aion ensin olla ylpeä reissussa olleesta minästäni. En kituutellut, sen voin sanoa. Ruokailut sujuivat kuitenkin mallikkaasti ja ateriavälit olivat hyvät. Perjantaina mozzarellasalaattia ja kanawrapia. Lauantaina maissia, paikallista juustoleipää ja tonnikalaa salaattipedillä. Sunnuntaina sienirisottoa, crepeä, teryaki kanaa riisillä. Lisäksi joka aamu reilu aamupala hotellilla. Maanantaihin palaan takapakki postauksessa.

tonnikalaa

sienirisottoa

Sokerittomana

Neljäs päivä tällä viikolla täysin ilman sokeria ja ihmettelen missä himot! Normaalisti kun jätän sokerit vähemmälle niin viimeistään kolmantena päivänä tulee ihan järjetön sokerihimo. Jopa päänsärkyä voi esiintyä. Tänään katselin mieheni herkutteluja pullalla eikä edes tehnyt yhtään mieli vaan päinvastoin melkein öklötti. Kummastelen todella miten fiilikset tällaiset, mutta hyvä niin vaan. Jos viikonloppuna ei mitään himoja tule niin sitten kyllä olen varma, että mut on vaihdettu jossain välissä.

Laitan tähän nyt kuvia siitä miltä näytin kesällä. Olen muutaman kilon tuosta nyt kerännyt painoa lisää ikään kuin talven varalla. Ei vaan, en todella tiedä miksi heitin niin ison työn hukkaan. Ja todella voin puhua isosta työstä koska nyt kokemuksella tiedän ettei ne kilot todella helpolla lähde. Tiukassa ovat laardit. Harmittaa niin paljon.

Vartaloltani olen varmaan se päärynä vai mitähän muita hedelmiä siellä nyt oli... No jokatapauksessa yläkroppa on ihan jees ja samoin polvista alaspäin. Itselläni paino kertyy melkein sataprosenttisesti takapuoleen ja reisiin. Housujen kiristämisestä huomaan siis helpoiten pienenkin turvotuksen. Raskauden jälkeen vatsakaan ei ole päässyt vähällä vaan mulla on nyt todellinen pömppömaha. Tämä keskivartalo on siis mun treenin alla. Haaveilen litteästä vatsasta ja reisistä, joita ei tarvitse verrata ladonoviin.

Pullukka heinäkuu 2013